Veni Vidi Viinivisiitti Valpolicellassa - Tommaso Bussola

Tynnyrien runoa Bussolalla.

Aivan ensimmäiseksi kiinnitän huomiota hiljaisuuteen. Toki olen kuunnellut postauksissa jo kuuluisaksi muodostuneen vuokra-auton moottoria viimeiset tunnit, ja viimein auto on vaiennut, mutta on tässä jotain muutakin. Mutustelen tunnetta. Kuulen vain kaskaat. On kuin täällä olisi kaikki, mitä tarvitaan muttei mitään ylimääräistä: valkoinen yksinkertainen muuri sisäänkäyntinä; avara, viinitarhojen ympäröimä piha; valkea rakennus, jossa pitsiset kuivatushuoneet ylimmässä kerroksessa - ja lavat viinikuljetuksia varten talon edessä. Siinä kaikki. Nyt tiedän. Tämä paikka on italialaisittain todella zen. Täällä keskitytään olennaiseen.

Kun Giuseppe Bussola, Tommason sujuvaa englantia puhuva, viinitilan viestinnästä ja toimistosta huolehtiva poika astelee luoksemme, vahvistuu ensivaikutelma entisestään. Minä räimeänä skandinaavinaisena olen meistä kahdesta se pälpättävä suupaltti, kun taas hän vastaa kysymyksiini hiljaa, ystävällisesti hymyillen. Yritän rauhoittua. Mutta olen aivan liian innoissani tästä visiitistä!

Viinitilan valkea asuintalo. Leidi tuulettaa kuumaksi paahtunutta vuokrakirppua vasemmalla.

Pikkuhiljaa tokenen ja kykenen ihan vain kuuntelemaan. Giuseppe kertoo Bussolan tarinan, johon tiivistyy hänen isänsä Tommason määrätietoisuus ja erityislaatu. Alun perin Tommaso Bussola ei ollut viiniperheen kasvatti, vaan hän ryhtyi töihin enolleen Giuseppelle huomattuaan ettei ole toimistotyyppiä. Isäntämme Giuseppe kertoo kaimansa eno-Giuseppen tehneen viiniä tavoitteenaan pikemminkin määrä kuin laatu, mutta Tommason päästyä jyvälle ensin viininviljelyn ja sittemmin viininvalmistuksen taiteesta asioihin tuli muutos. Tommaso Bussola teki viinin laadusta ainoan ja tärkeimmän päämääränsä.

Italian viineihin perehtynyt viinikirjailija, MW Nicolas Belfrage kertoo teoksessaan Barolo to Valpolicella (2004) viinin tekemisen johtotähden myötä kaiken muun saaneen jäädä ja 1990-luvun alussa Tommason ottaneen lainan rakennuttaakseen talon ja sen yhteyteen kaiken, mitä vaaditaan parhaan mahdollisen viinin valmistamiseen alusta loppuun. Tulosta alkoi syntyä nopeasti. Ja millaista tulosta! Kun Belfrage kysyi kenties legendaarisimmalta Amaronen tuottajalta, Giuseppe Quintarellilta, keitä hän nostaisi esille nuoremmasta viinintekijäpolvesta Valpolicellassa, Quintarelli sanoi vain yhden nimen: Tommaso Bussola.

Giuseppe esittelee kellaria Leidille.
Nuoriherra aristeli kameraa, joten Mösjöö nappasi kuvan kohteliaan etäisyyden päästä.

Ja nyt, kun liikun nuoren Giuseppen johdolla kellarissa, tajuan tulleeni temppeliin. Zen on ilmassa, kun persikan sävyiset kaariholvit kantavat taloa viiden hehtolitran tonneux’den rivistöjen yllä järkähtämättöminä ja upeina. Ranskalaisten, amerikkalaisten ja slavonialaisten tammitynnyreiden rytmi tilassa on kuin runoa. Giuseppe kertoo täällä kypsyvän vuosittain 60 000 - 70 000 pullollista viiniä: Valpolicella classicoa, ripassoa, ja aivan erityisesti mainetta niittäneitä Reciotoa ja Amaronea. 

Viinit jakautuvat kahteen linjaan: peruslinjan viinit kysytetään tammessa, joka on toista tai kolmatta kertaa käytössä, kun taas TB-linjan viineihin käytetään aina uutta tammea. Rypäleet viljellään kolmella tarhalla, joista lähin on suoraan talon alapuolella oleva Ca del Laito, kun Vigneto Alto sekä Casalin puolestaan sijaitsevat muutamien kilometrien päässä. Tarhat kattavat kaikkiaan 14 hehtaaria, ja niillä kasvaa paikoin hyvinkin vanhoja köynnöksiä Valpolicellan alueelle tyypillisiä lajikkeita: Corvinaa, Corvinonea, Rondinellaa, Croatinaa ja Molinaraa. Eksperimentin omaisesti, pienemmässä mittakaavassa viljellään myös kansainvälisiä lajikkeita, joista syntyvät Amarone-tekniikalla valmistettu L’Errante punaviini ja Peagna jälkiruokaviini, jossa on italalialaisten lajikkeiden lisäksi Chardonnayta - ja suomalaisittain jännittävä, mielestäni varsin hallitseva lakan aromi! (Giuseppe ei luonnollisestikaan tuntenut lakkaa, mutta oli arktisen marjan suhteen kovin utelias ja aikoi googlettaa siitä käyntimme jälkeen kuvia ja tietoa.)

Rypäleiden poiminta on Bussolalla äärettömän tarkkaa työtä. Sadonkorjuun aikaan samat viinitarhat käydään läpi vähintään viiteen, jopa kuuteen kertaan, jotta rypäleet saadaan poimittua optimaalisen kypsinä. Tavoitteena on tehdä jokaisena vuonna tilan kaikkea kolmea amaronea: peruslinjan Amaronea, TB linjan Amaronea ja TB-linjan cru-Amaronea Vigneto Altoa. Jos vuosi on heikompi, ei Vigneto Altoa tai ylipäätään TB-linjan Amaronea tehdä, vaan rypäleet käytetään peruslinjan Amaroneksi. Periaatteena on, että mikä tahansa tilan viineistä jätetään tuottamatta, jos rypäleet eivät ole sen laatuisia, että valmiiseen viiniin haluttaisiin painaa Bussolan leima. Näin kävi esimerkiksi 2013 ja 2014, jolloin sää tuhosi 2/3 sadosta ja peruslinjan Valpolicella Classicoa ei tuotettu lainkaan.

Hauskaa! Maistelussa käytetään usein pulloja, joiden kohdalla etikettikone on sekoillut.

Maisteluhuoneessa kaikki edellä kuultu tiivistyy konkretiaksi. Leidiä ja Mösjöötä odottavat todelliset taidonnäytteet: Valpolicella Ripasso Superiore Ca del Laito 2011, Valpolicella Classico Superiore TB 2010, Amarone della Valpolicella Classico 2009, Amarone della Valpolicella Classico TB 2008 ja lopulta, jälkiruokaviini Peagna. Vierailumme aikaan uutta Recioton vuosikertaa pullotetaan ja toisaalta Valpolicella Classico on loppuunmyyty, joten näitä emme voi maistaa juuri nyt.

Tehdäkseni oikeutta maistetuille viineille, en lähde tässä kuvailemaan puolittain jokaista maistettua viiniä, vaan lupaan tehdä teille tulevaisuudessa valituista viineistä itsenäiset arviopostaukset. Mutta välittääkseni teille maisteluhuoneen kokemuksen yleisellä tasolla kuvailen tarinan kaaren, jonka viinit tarjosivat.

Kuten sanottu, peruslinjan Valpolicella Classicoa ei ole nyt repertuaarissa, joten ensimmäiseksi saamme maistaa ripassotekniikalla valmistettua cru-viiniä Ca del Laiton rypäleistä. Boom! Jo ensimmäinen viini vie jalat alta. Kirsikan aromin intensiteetti on huikea, ja sen rinnalla kulkee hienostunut manteli. Aromit yhdessä luovat vaikutelman maraschinokirsikoista. Viini on hapokasta, hedelmäisyydeltään tavattoman konsentroitunutta ja tanniinirakenteeltaan jämäkkää. Alkoholia on tymäkästi, mikä ei lainkaan haittaa, kun viinin muut osatekijät vastaavat siihen erinomaisesti. Kun matka tästä jatkuu läpi peruslinjan Amaronen sekä TB-linjan ripasson ja TB-linjan Amaronen, saan kokea marachinokirsikat aina uudelleen.

Viinien dramaturgia kulkee hivenen yksinkertaisemmasta yhä potentimpaan, konsentroituneempaan ja nyanssisempaan. Kaikissa viineissä on läsnä tuo kiehtova marachinokirsikka ja raikas hedelmäisyys sekä vaniljaa ja paahteisuutta riippuen tammen käytöstä. Amaronet ovat erityisen kompleksisia; kirsikan ja mantelin ohella kukkaisia, mausteisia ja lakritsaisia. Pisimpään kypsyneet viinit ovat syviä ja kehittyneitä, mutta missään vaiheessa hapettuneisuutta ei ole aistittavissa niin, että hedelmäisyys menettäisi raikkautensa. Erityisesti Giuseppe tuo esiin 2008 TB Amaronen poikkeuksellisen aromilaadun. Kyseinen vuosikerta oli huomattavan kuuma, mikä helposti johtaisi kypsiin ja hilloisiin aromeihin viinissä - mutta ei. Tämäkin viini on ihastuttavan raikasta. Jälkimaku on jokaisessa viinissä hyvin pitkä ja miellyttävä. Aivan jokaisessa. Viinin ystävät, vaikka Amaronet ovat makuuni usein turhan hedelmäisiä, olen tällä kertaa suoraan sanoen myyty.

TB-linjan Amarone della Valpolicella Classico valmiina lähtöön maailmalle.

Tehdessämme lähtöä Giuseppe pahoittelee kovin Recioton puuttumista maistelusta tänään - onhan juuri Recioto Bussolalle hyvin merkityksellinen viini. Lohdutan häntä, ettei minusta hätä ole tämän näköinen: saanhan hyvän tekosyyn tupata kylään uudelleen! Ja koska peruslinjan Valpolicella classicokin jäi nyt maistamatta edellisten vuosikertojen rajujen sateiden ja raekuurojen vietyä rypäleet, on minun tietenkin tehtävä vielä paluu. Kysyn ovatko Bussolat taikauskoisia, kuten teatteri-ihmiset vai voinko toivottaa parempaa sääonnea vuosikerralle 2015? Giuseppe ei ole taikauskoinen, joten toivotan onnea ja pyydän häntä toivottamaan sitä myös minulle, koska nyt on Leidin vuoro asettua ratin taakse ensimmäistä kertaa Italian osuudella. Hui kamala. Giuseppea naurattaa, kun hän kääntyy palatakseen valkean talon viileyteen.

Koordinaatit

Azienda Agricola Tommaso Bussola

Via Molino Turri, 30

37024 Negrar

bussolavini.com

info@bussolavini.com

Tel. 045 7501740

***

Seuraavaksi vien teidän Friuliin, viinin ja Veni Vidi Viinin ystävät! Ihan itseänikin jännittää. Sinne päästäksemme Leidi nimittäin ohjastaa pikkuruisen vuokra-auton läpi Veronan, sujuttelee Venetsian kehäteillä kaistalta toiselle ja viilettää huippunopeudella autostradalla kauhusta kankeana sekä huulet sinisenä (ilmastointi on täysillä kyydissä olevien viinien suojelemiseksi). Mutta kaikkein jännittävintä on kertoa teille Friulissa koetuista mitä viehättävimmistä viinivisiiteistä ja herkullisista, suomalaisille kenties salaisuudeksi vielä jääneistä paikallisista rypälelajikkeista. En miltei voi odottaa!